Merkkivaatteissa kulkevia snobeja, sisäänpäin lämpiäviä, svenskatalandebättrefolkia, ilkeitä akkoja, jotka luulevat olevansa parempia kuin muut, nirppanokkaisia tallityttöjä, jotka kiusaavat kaikkia hevosta pienempiä. Siinä muutama luonnehdinta, joita olen hubertuslaisista kuullut vuosien varrella. Totuus on niin kaukana näistä kuvauksista! Oikeasti meidän talli on paikka, jossa tittelit menettävät merkityksensä, ruotsin ja suomen kieli sekoittuvat iloisesti tallin käytävillä, ketään ei kiusata, kukaan ei pidä itseään toista parempana, eikä mikään kavenna ikäeroja yhtä luontevasti kuin hevonen. Hubertuksella vallitsee todella vahva yhteenkuuluvuus, ehkä se on joskus tulkittu väärin sisäänpäin lämpeävyydeksi. Uskon että positiivinen asenteemme välittyy kuitenkin myös meillä vieraileville, niin paljon naurua ja hymyä tallilla aina kohtaa.
Tallilla syntyy elämänmittaisia ystävyyssuhteita. Olen tuntenut monet Hubertuslaisista lapsuudestani asti! Ja kyllä, me olemme vahvoja persoonia ja joskus hankaliakin. Välillä väkisinkin räiskyy, kun mielipiteitä sovitellaan, mutta se on vain elämää. Parhaat ystäväni ovat hubertuslaisia, enkä olisi mistään voinut löytää ihanampia ja uskollisempia ystäviä!
29.6. järjestetämme aluekoulukilpailut Hubertuksella. Tervetuloa seuraamaan kilpailuja ja muodostamaan oma mielipiteenne talliporukastamme!
Tässä Annun superhyvä kirjoitus aiheesta ja valokuvia meidän huippujengistä:
http://maestro.blogg.se/2014/june/det-har-med-fordomar-2.html