Tänään jatkuu sääntömääräinen kevätkokous Hubertuksella. Kun huhtikuussa aloin miettimään vuoden 2013 tapahtumia toimintakertomusta varten, tuntui kuin koko vuosi olisi pyöritty vain maneesiin liittyvien ongelmien ympärillä. Totuus oli kuitenkin ihan muuta, sillä tutkiessani vanhoja postauksia kotisivuilta ja facebookista huomasin, että vuosi piti sisällään vaikka mitä! Kilpailuja järjestettiin joka kuukausi, välillä useammatkin , talkoita pidettiin ahkerasti ja aina välillä ehdittiin juhlimaankin yhdessä.
Talli oli koko ajan lähes täynnä, vaikka syksyn olosuhteet olivat hirveämmät kuin kukaan etukäteen uskalsi kuvitellakaan. Talliporukka tsemppasi kuitenkin urhoollisesti läpi talven, vaikka ratsastamaan ei käytännössä pystynyt missään ja tallivuokra juoksi samalla tasolla kuin maneesitalleissa. Toisenlaisella porukalla edessä olisi voinut olla taloudellinen katastrofi. Henkisesti meitä kaikkia toki koeteltiin. Välillä tuli liiankin ärhäkästi vastattua jäsenistön kysymyksiin, kun omien töiden ohella stressasi Hubertuksen asioita. Joskus sudenhetkellä mieleen hiipi jopa ajatus, että mitä jos tästä ei enää selvitäkään. Tuon ajatuksen pystyi kuitenkin nopeasti pyyhkimään mielestään, sillä koko ajan tiesin, että Hubertus ei tähänkään kaadu. Se menee eteenpäin kuin juna, on aina mennyt ja tulee aina menemään.
Nyt kun katson toimintakertomusta ja tilinpäätöstä, olo on loistava. Tuntuu, että syksyn ja talven vaikeuksista on ikuisuus, eivätkä ne niin pahoja olleetkaan. Kesä on edessä ja toivottavasti vihdoin pääsemme tekemään sitä, missä olemme parhaimmillamme: järjestämään isoja kilpailuja ja tarjoamaan tasokkaita valmennuksia koko alueemme ratsastajille!